Taideyliopiston Kuvataideakatemia valmistelee ilmastonmuutosta käsittelevää vuosinäyttelyä Urkin Piilopirttiin
Aleksi Nissilä
Kesällä museokorttikohteeksi ja Museoliiton jäseneksi vihityn Urkin Piilopirtin taidemuseon ensi vuoden ilmastonmuutosta käsittelevä vuosinäyttely toteutetaan Taideyliopiston Kuvataideakatemian opiskelijoiden töinä.
Lisäksi näyttelyyn tulee kaksi jo valmistunutta, perinteisellä graal-tekniikalla toteutettua lasiteosta sekä Radoslaw Grytan kiviteos, jonka raakakiveksi tarvittu, neljä tonnia painava musta graniittilohkare saatiin 11 kuukauden louhimisen jälkeen. Lasiteokset ovat olleet Suomen Lasimuseon näyttelyssä.
Töiden suunnittelua varten opiskelijat saivat viikonloppuna tehdä retken tutustumaan Urkin Piilopirttiin ympäristöineen sekä orientoitua paikan taiteen taustalla vaikuttavaan ajatusmaailmaan toimitusjohtaja Jyrki Sasin johdolla.
Ryhmän mukana olivat opiskelijoiden lisäksi kuvanveiston professori Andy Best, kuvanveiston lehtori Frank Brümmel sekä ympäristöestetiikkaa tutkiva filosofian tohtori Sanna Lehtinen.
Näyttely välittää tieteen sanomaa taiteen keinoin
Urkin Piilopirtin periaatteisiin kuuluu, että teokset kuuluvat paikkaan ja jäävät pysyvästi sijoilleen sen sijaan, että ne laitettaisiin varastoon oltuaan pari kuukautta näyttelyssä esillä. Paikan taidefilosofiaan kuuluu se, että teosten tulisi kestää vaikka sata vuotta.
Tulevan näyttelyn teokset on tarkoitus sijoittaa pääsääntöisesti ulkotiloihin, joten teosten tulee todella kestää aikaa ja sääoloja. Lehtinen sekä opiskelijat pohtivat, millaisia mahdollisuuksia materiaalien muuttuminen olosuhteiden myötä antaa teoksille.
Lehtisen mielestä on myös tärkeää, että teokset eivät vain sijaitse tietyssä ympäristössä vaan myös muovaavat sitä.
Teosten asettelu vuorovaikutukseen runsaslukuisten aiempien teosten kanssa onkin Bestin ja opiskelijoiden mukaan tietynlainen haaste. Siinä tärkeään rooliin astuvat estetiikan asiantuntija Lehtinen sekä näyttelyn kuratoiva Gryta.
Koska teosten on tarkoitus kestää aikaa, tulee Sasin näkemyksen mukaan niiden merkitysten elää maailman muuttuessa. Ilmastoaiheista näyttelyä varten vaikutteita haetaan yhteistyössä Helsingin yliopiston ilmakehätieteiden keskuksen (INAR) kanssa.
– Taide voi olla kaunistus, mutta se on myös sanoman väline. Taide voi kertoa esimerkiksi tieteestä ja koska tiede kehittyy, on tarkoituksena, että myös taiteen välittämä tarina uudistuu.
