Suomi100 runokilpailun voittajat

I PALKINTO,
1000 euroa:

Itsenäisyys
Sinä olet vanha
minä olen nuori.
Olet kulkenut jo pitkän matkan
minä vasta alussa.
Olet kova kuin kivi
minä hento kuin tuulessa huojuva vilja.
Olet kokenut ja nähnyt niin paljon ja selvinnyt siitä
minulla on toivo, usko ja luottamus hyvään tulevaan.
Me kohtaamme nyt ja tässä
minun on hyvä olla kanssasi.
Sinun ansiostasi minulla on lupa olla vapaa, itsenäinen,
katsoa tulevaisuuteen avoimin silmin, elää,
tuntea, rakastua, kasvaa ja kehittyä sisulla suomalaiseksi.
Kiitos. Olen ylpeä sinusta.

Topias Vehviläinen, 16

II PALKINTO,
400 euroa

Itsenäisyyden tuulahdus
Mieli hieman haikeana,
Kiireisellä Hämeensillalla.
Hetkeksi pysähdyn ja kaiteeseen nojaan.
Huomaan, kuinka suvi puiden oksia koristaa.
Koski humisee ja tuuli leikittelee.
Suljen silmäni, jokin hellästi minulle kuiskailee.
Tunnen turvaa, rauhaa ja pienen onnen siemenen.
Se kasvaa kasvamistaan, varpaisiin asti etenee.
Kaikkeen tähän uppoan,
Ajattelen, kuinka kaunis maamme voikaan olla.
Kasvavat purot keväisin,
Mutapohjajärvissä kahlaamme kesäisin.
Sato korjattavana, omenoita.
Hiihtolatuja ja villalapasia.
Miten paljon kaikkea, mistä iloita,
kuinka onnellinen Suomessa voikaan olla.
Tämän kaiken vuoksi täällä taisteltiin,
toisista tiukasti kiinni pidettiin.
Kestettiin henkäykset pakkasien
sekä kuolettavan katseen vihollisen.
Niin vahvana he menetykset kestivät,
Meille Suomen maan ikiomaksi tekivät.
Heidän vuoksi pysymme uutterina,
ehkä vähän ujoina ja rauhaa rakastavina.
Tämä kaikki on kuitenkin katoavaa,
lupaathan rakastaa,
Itsenäinen maamme juhlii vuottaan sataa.

Salla Vänskä, 16

III PALKINTO,

300 euroa:

Itsenäisyys
Se nostaa päätään syrjässä salaa
se voimistuu huomaamatta
on tuhansia vaatinut miete
kiertänyt ympyrän, jos toisenkin
Kerran maasta noussut
ja lupauksensa antanut
on kaatunut a erehtynyt ja kompuroinut
mutta ei hukannut suuntaa
Usko horjuu aina vähän iltaisin
elämä on hetken verran velvoite
joka yö pimeä on syvempää
joka aamu valo vielä kirkkaampi
Yhteinen askel tietää reitin
jäljet painautuneet syvälle,
mutta toisinaan uskaltaa astua yksinkin
vaikka edessä olisi risteys.

Anni Mäkinen, 16

TAMPERELAISEN YLEISÖÄÄNESTYKSEN VOITTAJA,
800 euroa

Lähtö
Alku on aina vaikein, vaikka se olisikin oikein,
lähtö on kuin onkin haikein.
Katson, kun vesi valuu pitkin koti-ikkunaa, tekee uraa samaan vanhaan maisemaan.
Olen valmis lähtemään, silti epäilyttää.
Kun vihdoin päästät irti, mietit silti, onko sopiva aika – vai kuuluisiko tähän väliin jokin taika.
Jokin taika, joka kuljettaisi eteenpäin kuin äidin vanha raitapaita.
Katson, kuinka vesi valuu pitkin ikkunaa, kun juna liikkeelle nytkähtää. Olen lähtenyt
nyt, ulkona vain on kovin hämärää. Tuttu asema taakse jää, mutta itsenäisyys
pysäyttää.
Muutoksen tielle ohjasi rohkeus, jonka takia koskaan et kosketa pohjaa. Eilinen oli eilen eikä
huomista ole. On tämä hetki tässä ja sinä, ainoa asia, joka voi olla se uusi minä.
Katson, kuinka valo kuivaa ikkunaa. En vielä tunne tätä maisemaa, mutta se
rauhoittaa. Olen yksin nyt. Ulkona on jo valoisaa.

Alma Seppälä, 16

KUNNIAMAININTA,

Kaupunkilehti Tamperelaiselta Holiday Clubin lahjakortti

Kesäyön unelma
Mä istun jalat tiskialtaassa nauraen parhaan ystäväni kanssa
Juodaan viiniä suoraan pullosta
Tuntuu itsenäiseltä
Asun kerrostalon viidennessä kerroksessa kämppiksenä paras ystävä
Joka aamu juodaan kahvia yhdessä
Joskus katsomme lasten ohjelmia televisiosta
Voimme lähteä illalla ulos ja tanssia läpi koko yön
Meidän ei tarvitse tilittää kotona tekemisiämme
Emme ole tilivelvollisia kenellekään
Olemme nuoria, kaikki täytyy kokea nyt
Tuntuu itsenäiseltä
Ei vielä tarvitse lapsia
Tai sormusta vasempaan nimettömään
Ei ainakaan kymmeneen vuoteen
Tarvitsen vain ystäviä
ja elämän mittaisen seikkailun
On siunattua saada elää
Elää rakastamien ihmisten keskellä
Elää itsenäisenä naisena – itsenäisessä maassa

Linda-Maria Järventausta, 18