Aija Lundahlin tervehdys Kulttuurikukkanen 2018 -tilaisuudessa

Arvoisa Tampereen kulttuuriyhdistyksen kokousväki

Olen tekstiili-ihminen. Se sopii Tampereella, ”entisten” tekstiilitehtaiden kaupungissa. Tekstiilitehtaat nykyisin ovat pienten tiimien, entisten opiskelijoitteni, elinvoimaisia designyrityksiä ammentaen kuvio- tai tuotevalikoimansa lähiympäristöstä lähituotantona. Uhanan kuosi on syntynyt Pyynikin pusikoiden visuaalisuudesta. Karkelon heijastavat kankaat sijoittuivat marraskuussa Amsterdamissa kärkijoukkoon kansainvälisessä tekstiili-innovaatiokilpailussa (WTIN InnovativeTextile Award -kilpailussa).
Tämän päivän (6.11) tekstiili-uutinen on tasavallan presidentin puolison valmisteilla oleva juhlapuku. Marraskuun lopun ajankohtaan se sopii hyvin: on odotusta ja juhlantuntua ilmassa. Pukuun liittyy myös odotus sen istuvuudesta käyttäjälleen, odotus materiaalin kiinnostavasta ulkonäöstä, leningin toimivuudesta tarkoituksessaan ja kuitu-innovaation jalkauttamisesta käyttäjille.
Pukuun liittyy myös odotus uudesta mahdollisuudesta tekstiiliteollisuudelle: Ioncell -kuidun kehittämisen vaiheet viskositeetin noususta teolliseen valmistamiseen ovat kestäneet vuosia.
Tämänhetkisten suunnitelmien mukaan laboratorio-eristä päästään teolliseen tuotantoon vuoteen 2025 mennessä. Jenni Haukion puvun kankaan raaka-aineena on suomalaisesta koivusta tehty liukosellu. Tästä, Ioncellistä, tehdyt kankaat voidaan kierrättää uudeksi tekstiilikuiduksi loputtomiin. Uusi kuitu on myös mahdollisuus ”ihmiskunnalle” ja tekstiileiltä vaadittavaan kiertotalouteen ja uuteen ansaintaan.
Tekstiili on luonut aina mahdollisuuksia Tampereella, elinkeinoa ja hyvinvointia. Tekstiilien kohdalla valmistamiseen liittyvä perinteinen prosessi toimii yhä, kun osaamista on.

Kangas syntyy kuidusta ja langasta. Tekstiilin valmistamisen vaiheet ovat yhä samat: on osattava rakenteet ja sidostaminen, testattava, valmistettava kangas tai neulos, on kaavoitettava, kokoonpantava ja sovitettava. Nykyisin myös tarinallistettava ja brändattävä. Tasavallan Ioncell -juhlapukukangas valmistetaan ”isoäidin” -menetelmällä, käsin kangaspuissa kutoen. Sen suurempaa innovointia ei asiaan liity.
Tekstiili liittyy kaikkien elämään. Se on kuin iho, itsestäänselvä useimmille. Se on useimmiten arkinen ratkaisu, jota ilman emme tule toimeen. Syntymässä päähäni laitetaan pipo ja elämän loppuvaiheessa minut puetaan hieman paremmin.
Tekstiiliä on paikoissa, joissa emme niitä näe tai ymmärrä: tuulivoiman siivekkeissä, rakentamisen eristeinä tai tietoa keräävinä kuljettimina.
Tuotteilta vaaditaan yhä enemmän ”älykkyyttä”. Niiden tulee reagoida, tunnistaa ja vaikuttaa käyttäjänsä toimiin.
Toiminnalliset tekstiilimateriaalit reagoivat valoon, lämpöön, sähköön tai muihin ärsykkeisiin, kuten ääneen, kosketukseen tai ärtymykseen. Paidan kuvion väri saattaa muuttua käyttäjänsä fyysisten muutosten myötä, kuvio laajentua kosketuksesta.
Tekstiilin älykkyys saattaa muodostua rakenteeseen kudotusta valokuidusta tai optisista kuiduista. Tekstiili voi oppia ja muistaa: paidan hihat lyhenevät helteessä. Tekstiili voi myös johtaa sähköä ja siten tallentaa tietoa, synnyttää ja varastoida virtaa. ”Älykkyyden” ansiosta taiteesta saadaan akustinen elementti tai opaste. 3D -tulostetut rintaliivit räätälöidään käyttäjälleen. Laser leikkaa tasomaisen litteän vetoketjun.
Digitaalisella tekstiilitulostustuksella onnistumme tulostamaan ryijyn tai itämaisen maton. Housut hoitavat ihottuman.
Minulla on ollut mahdollisuus olla mukana moninaisten tekstiilien suunnittelu, tuotekehitys- ja valmistus tai valmistuttamisen vaiheissa. Ne sisältävät julkitilatekstiileitä ja arjen käyttötekstiileitä aina Eduskunnan valtiosalin verhoilukankaiden rekontruktioista ja museopurjelaivan

purjekankaista tuoksuviin tai pimeässä itsestään hohtaviin tai valaiseviin kankaisiin.
Olen saanut tehdä taidetta ja tuotetta, olla mukana suunnittelijana, bisnesammattilaisena ja opettajana. Olen saanut olla mukana risteyttämässä taidetta ja tuotteita, mm Hotelli Urkinpiilopirtin käyttötekstiilien taiteellistamishankkeissa tai konsultoimassa Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan yhteistyömahdollisuuksia.
Euroopan suurimmat käsi- ja taideteollisuus messut järjestettiin viikko sitten Tampereella keräten 49 331 kävijää. Olen saanut olla mukana konseptoimassa tätä tapahtumaa.
Saan Kulttuurikukkanen -huomionosoituksen työstä tekstiilin parissa. Olen iloinen, että tunnustus tulee samalla koko tekstiili-alalle. Kiitos vielä.
Koulutuspolitiikan tuloksena tekstiiliosaajien joukko on Suomessa hiipuva. Tekstiilin merkitys ihmisten elämässä on kuitenkin fundamentaalinen.
Kuvittele hetki, jolloin kaikki maailman tekstiilit ovat kadonneet. Mitä jäljellä on? Missä olet ja millaisena, millaisessa ympäristössä. Istutko ja missä, alastomana kännykkä kädessä?